Pelimiehet vuodelta 20XX

Tässä siis urheat muukalaiset, jotka taistelevat saattaakseen Pelimiehet nautittavaksenne, joka toinen viikko.

On the roll!

 Markus Tapio

Pitää kovasti myös lautapeleistä, mutta vetää rajan normaalin aikuisen miehen pelihurvittelun ja totaalisen epätoivoisen nörttiyden välille roolipeleihin. Saattaa toisinaan tahattomasti vaikuttaa hieman jyrkältä mielipiteissään, mutta on oikeasti lempeä. Arvostaa videopelejä sekä äärimmäisen koukuttavana viihteenä, digitaalisen luovuuden temmellyskenttänä, että syvällisenä tarinankerronnan muotona.
On videopelien lämmin ystävä lapsuudestaan lähtien. Pitää videopeleistä paljon enemmän kuin ehtii niitä todellisuudessa pelata. Valikoiva pelaaja, joka pitää seikkailupeleistä, tasoloikista, RPG:istä ja hiekkalaatikkopeleistä sekä kaikenlaisista hassuista peleistä, ei pidä First Person Shootereista, autoilu- ja urheilupeleistä, eikä tappelupeleistä. Pelaa samoja pelejä satoja tunteja ja yhä uudestaan, ja haluaa saavuttaa 100%. Aina. Tästä syystä tuntee suhteessa vähemmän pelejä kuin muut Pelimiehet, ja on auttamatta porukan n00b.

Osa hänestä yrittää olla myös opiskelija.

Ihan reläks, spot lojo ja nepi waan! ;)

Anssi ”Riku” Prilbert

Todellinen pelimies jo kolmella vuosikymmenellä! Pelaan lahjakkaasti niin retropelit, vai pitäisikö
käyttää termiä vintage, ja uudemmat laatupelit. PC:llä en oikein jaksa pelailla, paitsi klasikkopelejä
emulaattoreilla, joten konsolit ovat luontainen alusta virtuaalimaailmojen kokemiseen. Erityisesti
suuren ännän, Nintendon pelit ovat lähellä sydäntä.

Olen myös intohimoinen musiikin harrastaja, voisi kai sanoa musanörtti. Pääasiassa levylautasella
pyörii kokeellinen musiikki ja wanha elekto, toki myös kaikki muu mukavan omituinen pop ja rock
on mieleen. Koen, että hyvä pelimusiikki on peleistä irrotettunakin kuunneltavaa ja viihdyttävää.
Monet pelimusiikin säveltäjät ansaitsisivat suurempaa huomiota todellisen äänitaiteen tekijöinä,
kuin mitä nykyisin saavat. He ovat luoneet täysin omanlaisensa populäärimusiikin alalajin.

Pelimiehiin tuon mukanani pitkän kokemuksen konsolipeleistä ja luonnollisesti myös
pelimusiikista. Keskusteluissa rooliksi on tuntunut muodostuvan, pelimieskollega Markuksen
käyttämä termi ”asioiden summaaja” mikä kuvaakin hyvin tapaani pyrkiä löytämään asioihin edes
jonkinlainen konsensus.

Näyttää tältä, kuulostaa pahemmalta

Juho Aittanen

Aktiivinen pelaaja koko elämänsä varrelta, meikäläinen on par'aikaa löytämässä myös pelinkehittämisen ihmeellistä maailmaa. Koodaaminen pelottaa, mutta välkkuvät valot ja skinnerboksit jaksaa pitää mielenkiintoa yllä.
 Vaikka onkin elokuva- ja TV-alan opiskelija inhoaa "elokuvallisia" pelejä ja tahtoisi nähdä maailman hyväksyvän pelit vakavana, ei ainoastaan viihteen, vaan myös taiteenmuotona. Tämän lisäksi tykkää aika ajoin harrastaa sekä rooli- että pöytäroolipelejä, mutta LARPeihin ei ole vielä kerennyt sekaantua.
  Koittaa tehdä ohjelmaa rennolla keskustelufiiliksellä, mutta on ajoittain taipuvainen lyhyeen pinnaan, räyhäämään, rivoihin vitseihin ja yleisesti ottaen kieroutuneeseen huumorintajuun, josta suurin osa jää todennäköisesti leikkaushuoneen digitaalilattialle.
  Uusimpina kuulumisina aloittelee par'aikaa jälkitöitä sisällissotaan sijoittuvan zombie-elokuvansa kanssa ja sai kerran pallon liikkumaan villisti ylös ja alas nuolinäppäimillä kokeillessaan Unityllä pelien tekemistä.